Author

Jaakko Tapaninen
CEO & Writer
Subscribe to the 10X Finland newsletter
Kiitos uutiskirjeen tilauksesta!
Jotain meni pieleen, yritätkö uudestaan.
Share this publication

Viimeinen asia, josta Ari Tolppasen kanssa juttelin puhelimessa, oli aika. Puhuimme siitä, kuinka yksityisen ihmisen tai yrityksenkin aika on erilaista kuin julkisen sektorin aika. Yksityinen aika on rajallista, on saatava valmista silloin, kun siihen on tilaisuus. Julkinen aika on rajatonta, aina tulee uusia sukupolvia.
Puhelu käytiin viime vuoden lokakuussa. Tolppanen oli yhdessä Rafaela Seppälän kanssa juuri rakentanut kiivaasti kuviota, jossa Helsingin taidemuseon HAMin uusi sijoituspaikka olisi ollut maanalainen uudisrakennus Oodin ja Musiikkitalon välissä ja sen yhteyteen olisi sijoitettu Collectors' Gallery eli hänen ja Seppälän mittavat taidekokoelmat.
Tästä ei tullut mitään, kun kaupungin tilatyöryhmän selvitys päätyi suosittamaan HAMin sijoittamista Olympiaterminaalin ja Satamataloon Eteläsatamassa joskus tulevaisuudessa. Itse pidän enemmän ajatuksesta merellisestä ja maanpäällisestä taidemuseosta kuin maan alle pakotetusta, mutta ymmärsin Tolppasen pointin hyvin. Julkinen ja yksityinen raha voisivat saada yhdessä ihmeitä aikaan, mutta on niin monta syytä miksi niitä on vaikea synkronoida. Aika on yksi ja usein ratkaiseva. Tolppasen oma aika keskuudessamme loppui kuluvan vuoden helmikuussa, kun hän menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen.
Kirjoitin koronavuosina hänestä kirjan Tulisielun pelikirja (Teos 2023), joka kertoi jonkin verran hänen henkilöhistoriastaan, mutta ennen kaikkea hänen eläkevuosiensa kulttuurihankkeista: Aurora Studiosista, Kulttuurikasarmista ja Aalto Buildingista eli Enso-Gutzeitin vanhan pääkonttorin muuttamisesta tapahtumien ja taiteen taloksi. Minua kiinnosti, miten raa'an kapitalismin parissa uransa tehnyt pomomies lähestyi hankkeita, joiden ytimessä oli ilo, taide ja yhteisyys.
Aloite kirjaan tuli tavallaan minulta. Teos-kustantamon silloinen toimitusjohtaja Nina Paavolainen kertoi kustantamon yhteistyöstä Tolppasen kanssa erään elokuvakirjan parissa, jolloin tokaisin, että eikö Tolppasesta itsestäänkin kannattaisi tehdä kirja. Kustantamolle tarkoitettu irtoidea tuli muutamien viikkojen jälkeen bumerangina takaisin, kun Nina soitti ja sanoi, että Tolppanen on kiinnostunut – ja että pelkkä ideointi ei riittänyt, vaan minun pitäisi myös kirjoittaa se.
Intensiivinen ja henkilökohtainen
Tein Tolppasen kanssa kymmenen pitkää haastattelua, yleensä hänen silloisessa kodissaan Lönnrotin puistikossa, välillä myös kesäasunnolla Hangossa sekä elokuvayhtiö Aurora Studiosin toimistolla. Asunto oli sisustettu kotoisasti, mutta voimakkain vedoin. Suuret ja näyttävät taideteokset seinillä kertoivat rakkaudesta kotimaiseen taiteeseen, huonekalut olivat hillittyjä, mutta eivät mitättömiä. Asunnossa oli tilaa niin hyvälle perhe-elämälle kuin väkeville ajatuksillekin. Hiljalleen, perehtyessäni Tolppasen työtapoihin, opin, että asunto oli myös työkalu. Hän työskenteli mielellään sieltä käsin ja kutsui liikekumppaneita ja potentiaalisia sellaisia mielellään palavereihin kotiinsa.
Tolppasen voima oli henkilökohtaisessa otteessa. Kun hän oli päättänyt jotakin, hän oli intensiivinen, mutta ei päällekäyvä. Kun hänellä oli välähtänyt, kun hän oli ensin nähnyt mahdollisuuden ja sitten sielunsa silmin lopputuloksen ja askarrellut reitin sitä kohden, hän teki laskelmia, soitti puheluja ja teetätti suunnitelmia ja ryhtyi töihin. Pääomasijoittajana CapManillä hänellä oli lopulta ollut kaksi tehtävää, löytää rahaa ja löytää sijoituskohteita. Tai oli tietenkin kolmaskin eli sijoituskohteiden arvon menestyksekäs kasvattaminen. Siinä vaiheessa, kun tein kirjaa ja Tolppanen oli jo eläkeellä, kone toimi niin päin, että hän kiinnitti huomiota johonkin asiaan ja alkoi miettiä, miten siitä saisi jotakin aivan muuta, enemmän, parempaa, kansainvälisempää, suositumpaa. Kun hänellä oli mielestään riittävän hyvä vastaus kysymyksiinsä – ja hieman kättä pidempää laskelmien ja kuvien muodossa – hän alkoi kerätä rahaa ja talenttia, joka tekisi hankkeen mahdolliseksi. Sitten hän eteni samalla myyntimiehen innolla, jolla hän oli aikoinaan kerännyt varat aina uusiin rahastoihin CapManissa. Vyörytys oli yhdistelmä faktoja, tulisieluista innostusta asiaan ja Tolppasen persoonaa, vastaanpanematonta, hoksauttavaa murinaa nappisilmien takaa vienon hymyn kera. Moni diili tehtiin ja mahdollisuus avautui tällä metodilla Tolppasen kotisohvalla.
Pääoma on kiinnostavaa, raha ei
Raha on melkein kaikille vaikeaa, koska se on tunneasia. Siihen liittyy intohimoa, ahneutta, häpeää, pelkoa, ahdistusta, politiikkaa ja poseerausta. Tolppaselle raha oli väline. Hän oli saavuttanut taloudellisen itsenäisyyden jo nuorena, 31-vuotiaana myydessään perustamansa elokuvayhtiö Nordfilmin Kinostolle. Se vaikutti siihen, kuinka hän johti pääomasijoitusyhtiö CapMania ja kuinka hän myöhemmin lähestyi kulttuurihankkeitaan.
Parhaan muotoilun hänen suhteestaan rahaan kuulin häneltä haastatellessani häntä 10X Finland Live -podcastiin (joka on juuri uudelleenjulkaistu sekä audiona että videona):
"Jotenkin rahasta puhuminen on tuntunut vulgäärilta. Pääomasta puhuminen sen sijaan kiinnostavalta. Mikä on rahan ja pääoman ero? Se on varmaan korvien välissä oleva asia, että raha liittyy tuhluuseen. Pääoma liittyy sijoittamiseen… siihen liittyy aina joku vastike, yleensä taloudellinen vastike, siihen pääomasanaan."
Kun hän johti CapMania taloudellinen vastike oli kaikki kaikessa, tuote, jota sijoittajille myytiin. Mutta niin hän suhtautui myös kulttuurihankkeisiin. Hän itse sanoi, että se johtui siitä, että hän, tuotantotalouden diplomi-insinööri, tuli kulttuurin kentille elokuvateatterien kautta. Niiden perustaminen ja pyörittäminen oli liiketoimintaa siinä missä mikä tahansa muukin kaupanteko. Ilman maksavia asiakkaita ja positiivista tulosta ei ollut tulevaisuutta.
Ei kannattavuutta, ei tulevaisuutta
Tolppasen kulttuuriin käyttämä raha ei ollut määrärahoja, stipendejä, tappiontakauksia ja tukia. Hänen hankkeensa olivat investointeja ja hän sai suurta nautintoa onnistuessaan rakentamaan uskottavan yhtälön, joka yhdisti rahoittajat, hankkeen, tekijät ja yleisöt. Hanke oli hyvä, kun se oli kannattava. Tolppasen maailmassa tulevaisuutta ei ollut ilman kannattavuutta.
Hänelle tämä oli tärkeä näkökulma, mutta hän ei väittänyt, että se päti kaikkeen kulttuuriin eikä hän soveltanut sitä esimerkiksi silloin, kun hän osti kuvataidetta. Taulut eivät olleet investointeja, vaan hän osti niitä, koska hän piti niistä, hän piti niihin liittyvistä tarinoista ja hän piti niiden tekijöistä. Ne inspiroivat häntä niin kotona kuin työpaikalla. Mutta siinä, missä taiteilijan on usein vaikea puhua rahasta, Tolppaselle se ei ollut vaikeaa. Kirjassa hän kuvasi vierailujaan taiteilijoiden työhuoneille näin:
”Se on normaalia bisnestä. Hänhän on myymässä tauluaan. Sen takia mä olen siellä. Sen takiahan me molemmat ollaan siellä. Sitten se vaan johtaa transaktioon. Ei se ole elämää kummempaa. Se on ihminen siinä kuin minäkin. Mutta tää esileikki, se ei ole vain esileikkiä vaan molemmat nauttii siitä, kun puhutaan niistä töistä ja niiden historiasta.”
Kummisetä, ei päätähti
Tolppanen todellakin nautti taiteilijoiden ja suunnittelijoiden seurasta. Siinä, missä monet suhtautuvat taiteilijoihin suurina lapsina, sijoituskohteina tai omien intohimojensa täytäntöönpanijoina, Tolppanen oli loputtoman kiinnostunut lahjakkaiden taiteilijoiden ja suunnittelijoiden ajatuksenjuosta, tunteista ja tavoista ratkaista ongelmia. Suhde oli vuorovaikutteinen ja kollegiaalinen. Tolppanen ihaili taiteilijoita ja taiteilijat häntä.
Muistelimme Tolppasta hiljattain Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamiehen Arto Mäenmaan kanssa ja hän kuvasi pitkäaikaista yhteistyökumppania sanoilla "peräänantamaton ja valistunut”. Sanat osuvat. Liittäisin itse kolmanneksi "tekijä". Tolppanen keskittyi aina asiaan, fasinoitui ideoista ja mahdollisuuksista ja mittasi onnistumista sillä, kuinka asia eteni. Jos siitä tuli valmista ja toimiva kokonaisuus, Tolppasen mielihyvä näkyi kauas. Kun Tolppanen poseeraa kuvissa, jonkun kokoamansa tiimin kanssa, hän ei ole keskellä eturivissä kädet levällään: "Katsokaa mitä tein". Hän on takarivissä jossakin sivummalla, josta hän saattoi vahtia, että asiat menivät niin kuin on tarkoitus. Hän oli hankkeiden ja tiimien ylpeä, mutta asiakeskeinen isä tai kummisetä, ei niiden näkyvä päätähti.
Tekijämiehen suurimpia inhon aiheita oli ylianalysointi. Pääomasijoittajana hän teetätti ostokohteista perusteellisia ja kalliita selvityksiä. Kotiläksyt piti tehdä – ja hyvin – sekä pääomasijoittamisen että kulttuurihankkeiden parissa, mutta molemmissa oli kysymys riskinotosta. Kun tehdään jotakin tavanomaisesta poikkeavaa, otetaan tavanomaista enemmän riskiä. Mikään määrä analyysia ei poista sitä. Jokaisessa hankkeessa tulee hetki, jossa ei enää kannata tehdä lisää analyysia, vaatia lisää dataa, tehdä vielä muutamaa skenaariota, vaan jossa pitää uskaltaa päättää. Jotta tämä onnistuisi, pitää olla päätöksentekijä. Tolppanen määritteli johtajuuden niin, että se tarkoittaa vastuun ottamista ja kantamista. Hän vältti hankkeita ja asiantuntijarooleja, joissa hänellä ei "ollut natsoja" eli mahdollisuutta päättää. Hallituksiin, jotka kokoontuivat lähinnä diskuteeraamaan, häntä oli turha pyytää.
Suurin nautinto
Monasti ajatellaan, että rohkeat ratkaisut syntyvät vasta paineen alla: rahapulassa, kriisissä, eloonjäämistaistelussa. Tai jopa niin, että kompleksisessa maailmassa mitään ratkaisuja ei saada aikaiseksi ennen kuin ollaan eksistentiaalisen uhan alla. Tolppasella oli toisin. Vähän niin kuin raha, vastoinkäyminen ei ollut hänelle tunneasia, vaan kysymys, joka piti ratkaista. Lainasin häneltä pienen tähän liittyvän haastattelunpätkän jo kirjan mottoonkin.
Tolppanen: ”Se on annettu, et sulla on probleemeja. Ja sit jos pystyt ratkaisemaan ne probleemat, niin sehän on sitä suurinta nautintoa.”
Tapaninen: ”Sulle joo…”
Tolppanen: ”No, mun mielestä sen pitäis olla kaikille ammattilaisille.”
Tätä olen miettinyt usein. Ammattilaiselle maksetaan siitä, että hän ottaa vastuun ja ratkaisee eteen nousevia ongelmia. Niin se on, ja elämä on hyvää, jos siitä oppii nauttimaan.
Kulttuurihankkeiden tulisieluna, nuorten yrittäjien mentorina, kaupunkien ja instituutioiden neuvonantajana ja taidekeräilijänä Tolppasella olisi vielä ollut paljon annettavaa. Mutta onneksi hän ehti jo antaa ja saada paljon. Itselleni ehkä tärkein muisto ja oppi häneltä on tapa, jolla eri sektorit saadaan tekemään töitä yhdessä: julkinen ja yksityinen, taiteellinen ja taloudellinen, insinöörit ja uneksijat. Hänen metodinsa ja toimintatyylinsä juuri tässä oli toisaalta ainutlaatuinen, toisaalta täysin opittavissa.
Vielä kuluvan vuoden alussa, tietämättömänä hänen sairaudestaan, lähetin hänelle sähköpostia koettaen saada hänet puhumaan yhteistyötahoilleni public-private yhteistyöstä. Arin vastaus oli, kuten aina, tiivis:
"Ei suunnitella tälle keväälle, mutta kiitos ajatuksesta. Aihe tärkeä ja läheinen. Ari"

Kuva: Juho Sallinen
Tämä jakso on 10X Finland Podcastin ensimmäinen uudelleenjulkaisu, mutta siihen on hyvä ja riittävä syy.
Ville Kormilainen on tehnyt töitä Seiska-lehden toimittajana, Suosikin päätoimittajana, yrittäjänä, viestintäkonsulttina ja stand-up koomikkona. Muutama vuosi sitten hän päätti opiskella teologiksi ja toimii tällä hetkellä nuorisopappina.
Teppo Turkki on maamme johtava Aasian asiantuntija, jonka Itätuulen tuomisia -blogia seuraa pelkästään Suomessa sata tuhatta ihmistä.
Janne Sirén johtaa New Yorkin osavaltiossa Buffalo AKG taidemuseota, joka on yksi Yhdysvaltain johtavia modernin ja nykytaiteen museoita.
Mårten Mickos on johtanut kolmea globaalia teknologiayritystä ja vienyt yhden niistä yli miljardin dollarin yrityskauppaan.

Keskustelumme lähtökohta oli pohtia, missä määrin aivomme mukautuvat siihen hurjaan teknologiseen muutokseen, jonka keskellä elämme ja missä määrin ehkä eivät.

Ranskalainen, keskiajalta periytyvä Compagnon- koulutus kasvattaa huippuosaajia ja vahvoja kansalaisia. Jonathan Carle on käynyt tämän koulun ja vie nyt suomalaista puurakentamista maailmalle Pohjois-Karjalasta käsin.
Tämä on sadas 10X Finlandin jakso. Juhlan kunniaksi käänsin pöydät ympäri eli tällä kertaa haastateltavana on podcastin isäntä eli minä Jaakko Tapaninen. Keskustelua vetää Marko Ahtisaari, jonka kanssa julkaisimme kymmenen vuotta sitten kirjan 10X Finland, joka innoitti aloittamaan tämän samannimisen ohjelman.
Marita Liulia on Suomen laajaa-alaisimpia ja kansainvälisesti tunnetuimpia visuaalisia taiteilijoita. Tässä podcastissa puhumme hänen tiestään taiteilijaksi: kuinka sairaasta lapsesta, joka vietti vuosia vuoteen omana vain taide seuranaan, kasvoi maalari, valokuvaaja, ohjaaja, multimediataiteilija, yrittäjä ja seikkailija.

Henrik Meinander seurasi tehtävässään Helsingin yliopiston historian professorina legendaarista Matti Klingeä. Meinander on juuri julkaissut kirjan Helsinki – Erään kaupungin historia. Se on hänen mukaansa syntynyt rakkaudesta kotikaupunkiin ja se kertoo Helsingin vaiheet perustamisesta tähän päivään.

Anna Rotkirch on evoluutiopsykologiaan perehtynyt sosiologi ja Väestöliiiton tutkimusprofessori, joka tunnetaan ennen kaikkea lähiyhteisöihin ja syntyvyyteen liittyvästä tutkimuksestaan.

Tämä podcast on vauhdikas ja väkevällä kokemuksella pakattu cocktail tätä kaikkea. Ennen kaikkea puhumme johtamisesta ja osaamisen kehittämisestä.

Vuonna 1993, 24-vuotiaana, hän perusti uraauurtavan kestävän kehityksen konsulttitoimiston Gaian. Hän on myös työskennellyt ympäristöministerin erityisavustajana Pekka Haaviston kaudella ja kahdeksan vuotta YK:n ympäristöohjelmassa Genevessä.

Kristiina Kukkohovi johtaa Visit Turku Archipelago -markkinointiyhtiötä. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Siljalla, Finnairilla ja SASilla sekä Levillä, Rukalla ja Pyhällä, joissa hän seurasi läheltä sitä, kuinka Lappia nostettiin aivan uudelle tasolle kansainvälisenä matkakohteena.

Markku Juntunen sai kaksikymmentä vuotta sitten yhtenä ensimmäisistä Euroopassa mustan vyön Brasilialaisessa jujutsussa ja hän on edelleen vyöarvoltaan korkein lajin osaaja Suomessa. Hän on opettanut niin BJJ:n perusharrastajia kuin valmentanut lajin huippuja ja vapaaottelijoitakin.

Antti Kylliäinen luki läpi suomalaisten pörssiyritysten arvot ja huomasi, että vain 13% niistä on oikeastaan arvoja ja loput ovat hyveitä tai sekalaisia työkaluja.

Ia Adlercreutz on perustamansa strategia- ja bränditoimisto Co-foundersin toimitusjohtaja ja muun muassa entinen Fiskarsin ja Kekkilän markkinointijohtaja. Hän on myös osa-aikainen maanviljelijä.

Tero Ojanperä on Silo AI tekoäly-yrityksen ja Vision+ -rahaston hallituksen puheenjohtaja ja yksi niiden perustajista. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta, ja hän on väitellyt tekniikan tohtoriksi Delftin teknillisessä yliopistossa Alankomaissa.

From December to February, I conducted fourteen podcast episodes with presidential candidates for Mediatalo Keskisuomalainen. These podcasts, produced by Ville Paija, can be found online by searching for “Haluat siis presidentiksi.”

Hannu Toivonen on on Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori, joka on tutkinut tekoälyä yli kolmekymmentä vuotta ja juuri julkaissut siitä yleistajuisen kirjan nimeltä “Mitä tekoäly on?”

Ari Tolppanen aloitti uransa elokuvabisneksessä, siirtyi sitten teollisuuden pariin ja pian pääomasijoitusyhtiö CapManin ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi.

Antti Arjava johti yhtä maamme varakkaimmista säätiöstä eli Suomen Kulttuurirahastoa kahdenkymmenen vuoden ajan, kunnes siirtyi kesän alussa eläkkeelle. Niin taiteen, tieteen kuin monen muunkin asian tekijät vetoavat usein resurssehin, kun kysytään, miten asiat voisivat olla paremmin

Emma Storbacka johtaa Avausta, joka on suomalainen markkinoinnin teknologioihin ja analytiikkaan keskittyvä asiantuntijayritys. Se toimii tänään useissa Euroopan maissa, ja Emmalla on ollut ratkaisevan tärkeä rooli yrityksen matkassa maailmalle.

Jan Ameri johtaa ArcticStartupia, joka kohtauttaa pääomaa tarvitsevia kasvuyriyksiä ja sijoittajia. Tässä jaksossa puhumme ennen kaikkea siitä, kuinka rahaa hankitaan silloin, kun ajat ovat kovat: mikä on sijoittajille tärkeintä, miten rakennetaan hyvä presentaatio ja mitkä alat ovat tällä hetkellä suurimman kiinnostuksen kohteita.

Erkki Liikanen ei juuri esittelyjä kaipaa, mutta tämän podcastin teeman kannalta on hyvä muistuttaa joistakin asioista, joissa hän on ollut mukana. 1972, 21-vuotiaana, hänet valittiin eduskuntaan Suomen kaikkien aikojen nuorimpana kansanedustajana. 1980-luvun lopulla, juuri ennen 90-luvun lamaa, hän oli maamme valtiovarainministeri.

Timo Harakka oli vallan ankara kriitikko, josta tuli sen ahkera käyttäjä. Hänet tunnetaan muun muassa television Mustasta laatikosta ja Pressiklubista sekä lukuisista lehtiartikkeleista ja ärhäköistä kirjoista. Vuoden 2019 lopusta lähtien hän on ollut maamme liikenne- ja viestintäministeri.

Ulla Maaria Koivula vieraili 10X Finland Podcastissa edellisen kerran reilut viisi vuotta sitten jaksossa #22. Silloin puhuimme ThingLinkistä ja elämästä Kaliforniassa. Tässä jaksossa puhumme Meteoriitista ja elämästä Pohjois-Karjalassa.

Kristo Lehtonen johtaa Sitrassa reilun datatalouden teemaa. Ajatus on luoda eurooppalaisen arvopohjan mukaista inhimillistä datataloutta monopoliin tähtäävän amerikkalaisen mallin rinnalle.

Marco Mäkinen lukee vuodessa kolmesataa bisneskirjaa, pitää kirjapodcastia ja kirjoittaa silloin tällöin omiakin kirjoja, kuten uusi Kasva tai kuihdu. Marco opiskeli aikoinaan estetiikkaa ja teki siinä sivussa kirjallisuuden opinnäytetyön Bret Easton Ellisistä, mutta hiljalleen hänestä kasvoi yksi Suomen arvostetuimmista markkinoinnin taitajista.

Janne Jutila ja Sasu Ristimäki ovat ehtineet nähdä finanssialalla ja sijoittajina monta hypeä, mahalaskua ja uutta nousua. Viime vuodet Sasu on keskittynyt kryptoihin ja Janne digitaaliseen identiteettiin.

Together with my friend Marko Ahtisaari we are doing a series of podcasts on Web3. In this episode, we talk to Kevin Abosch, a conceptual artist who sold a photo of a potato for over a million euros, put himself on the blockchain, and is currently algorithmically designing wallhangings for this year’s Helsinki Festival.

Jyri Engeström oli Jaikun perustaja web 2.0 -maailmassa. Viime vuosina hän on seurannut aitiopaikalta web3:n syntyä. Hänen Yes VC-rahastonsa on sijoittajana mukana mm. NFT-alusta Dapper Labsissä.

Ovatko Web3 ja Web 3.0 sama asia? Miten ostetaan NFT? Entä mikä on DAO? Internetin suuria pardokseja on, että se on verkosto, mutta käytännössä valta siinä on keskittynyt muutamalle toimijalle.

Everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen oli Hybrid Timesin vieraana vajaa vuosi sitten ja keskustelu sai sen verran hyvää palautetta, että nyt otamme uuden erän. Huhtinen on juuri palannut Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessorin tehtävään oltuaan vajaat pari vuotta lainassa Naton strategisen kommunikaation osaamiskeskuksessa Latviassa.

Petri Tuomi-Nikula seurasi Suomen suurlähettiläänä Budapestissa, kun Victor Orbán ja hänen Fidesz-puolueensa mursivat määrätietoisesti maan demokraattisen järjestelmän. Nykyisin Petri on eläkkeellä ja voi puhua vapaasti kokemuksistaan. Käymme hänen kanssaan läpi Orbánin pelikirjan eli sen miten demokratia tuhotaan.

Leena Suurpää oli pitkään nuorisotutkija, kunnes hän siirtyi Punaisen Ristin nuorten turvatalotoiminnan johtoon. Tässä podcastissä puhumme Leenan kanssa siitä, minkälaista on olla nuori, eli kasvaa aikuiseksi nykymaailmassa ja nyky-Suomessa.

Artturi Tarjanne on suomalaisen ohjelmistoalan ja riskisijoittamisen pioneeri, haluttu mentori ja pääomasijoitusalan vaikuttaja. Hän on Suomen vanhimman teknologiaan keskittyvän pääomarahaston, Nexit Venturesin partneri ja yksi perustajista.

Pekka Koposen perustama Spinverse auttaa suomalaisyrityksiä löytämään EU-rahaa. Uuden elvytyspaketin myötä rahaa on jaossa hirmumäärä: 20 kertaa enemmän kuin tähän asti.

Björn Weckströmin koruja ovat käyttäneet prinsessa Leia, Yoko Ono, prinsessa Viktoria, Led Zeppelin ja Grace Kelly. Vogue-lehti on valinnut ne vuoden tuotteeksi ja Françoise Sagan on ikuistanut ne romaaniinsa.

Dr. Eneken Tikk is an internationally acclaimed expert on cybercrime: she consults governments on cyber policy and companies on cybersecurity. She lives in Lieksa, Finland, where, when she’s not fighting cybercrime, you may find her helping out at the local coffee shop.

Juha Stenberg on yksi sähköautojen latausteknologiaa tuottavan startupin eMablerin perustajista ja yhtiön toimitusjohtaja. Kuluttajalle sähköautoilu on ennen kaikkea käyttövoiman vaihdos, mutta mikä on se iso muutos, jonka sähköautot tuovat mukanaan?

Mirkku Kullberg on Glasshouse Helsingin perustaja ja toimitusjohtaja. Glasshouse on kauppa, kokoontumispaikka, design-kiihdyttämö, keskustelualusta ja konsulttiyritys Helsingin ydinkeskustassa. Mirkku taas on energiapommi ja ideamylly vailla vertaa, joka on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Grünsteinilla, Artekissa, Nansolla ja Kämp Hotelsilla.

Everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen on Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, mutta tällä hetkellä virkavapaalla ja töissä Naton strategisen kommunikaation osaamiskeskuksessa Latviassa.

Arhi Kivilahti on perehtynyt verkkokauppoihin niin Aallossa, Oxfordissa, Ruokakeskolla kuin omassa startupissaankin. Koronavuosi oli verkkokaupalle kulta-aikaa ja nosti lopulta ruoan verkkokaupankin aivan uudelle tasolle.

Harva pystyy tiivistämään työelämänsä tarkoituksen yhtä lyhyeen kuin Tomi Nyman. Hänelle se on 1 Gt. Tomi on insinööri, yrittäjä ja neuvonantaja, joka aikoo vähentää maailman hiilidioksidipäästöjä yhdellä gigatonnilla kiertotalouden keinoin ennen kuin menee eläkkeelle.

Juha-Pekka Raeste on Helsingin Sanomien taloustoimittaja ja Hannu Sokala Yleisradion. Yhdessä he ovat kirjoittaneet vihaisen kirjan kapitalismin tilasta. Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä kertoo hyperkapitalismin ajasta, joka ei jätä tilaa markkinataloudelle, vaan ajaa jokaisen digitalisoitavissa olevan toimialan vuorollaan monopolin tai oligopolin syliin

Katarina Baer on Bonnier-palkittu toimittaja ja tietokirjailija. Hän lähti kesällä 2019 perheineen Shanghaihin viettämään välivuotta ja opiskelemaan. Tammikuussa 2020 korona katkaisi kaiken ja perhe palasi Suomeen.

Miikka Rosendahlin johtama Zoan rakentaa työkseen virtuaalimaailmoja. Viime maaliskuusta lähtien bisnes on ollut rajussa nousukiidossa. Studio on rakentanut muun muassa virtuaalisen Helsingin, tuottanut JVG:n virtuaalisen vappukeikan ja Linnan juhlien lisätyn todellisuuden osiot.

Olli Muurainen on perustamansa Management Events -yhtiön omistaja ja hallituksen puheenjohtaja, Billnäsin ruukinpatruuna ja intohimoinen puistojen suunnittelija ja rakentaja. Management Eventsin idea on ollut järjestää johtajille seminaareja, joissa he kohtaavat kollegoitaan ja mahdollisia asiakkaita henkilökohtaisesti.

Aktiiviuransa aikana Kaisa Sali ehti treenata 10 000 päivää, osallistua 145 triathlon-kisaan ja nousta 68 kertaa palkintopallille. Neljä kertaa hän oli lajin kuninkuuskisan, Havaijin Ironmanin 10 parhaan joukossa.

This episode of the Hybrid Times Podcast is a bit unusual since I am the one being interviewed. Usually, I ask the questions, and in most cases in Finnish. The following discussion was originally recorded for my friend Tan Lay’s podcast Marketing Helsinki.

Kirsi Piha on käynyt läpi vaikuttavan poliittisen ja bisnesmankelin, mutta kieltäytyy pönöttämästä, pokkuroimasta tai pelkäämästä. Hän on kiistatta alansa huippua, mutta kiroilee, nauraa ja kertoo mielipiteensä aivan kuin hänen ei tarvitsisi välittää kenenkään mielipiteestä.

Viisi vuotta sitten julkaisimme Marko Ahtisaaren kanssa kirjan 10X Finland. Se oli meille molemmille maailmanymmärrysprojekti. Marko oli juuri jättänyt taakseen Nokian muotoilujohtajan tehtävät, minä Kotimaan toimitusjohtajan pestin.

Ville Tolvanen saarnasi vuosia digitalisaation puolesta, valloitti sosiaalista mediaa, järjesti tapahtumia ja johti digitalisaatiota edistäviä yhtiöitä. Nyt hän on viettänyt kaksi kuukautta karanteenissa italialaisessa maalaistalossa, jonka hän vaimonsa kanssa hiljattain osti. Ympärillä suuri osa maapalloa on pakkodigitalisoitu vain muutamassa viikossa.

Asko Kallonen on Warner Music Finlandin tuotantopäällikkö, jonka ala on valinnut kymmenen kertaa vuoden tuotantopäälliköksi. Hän on työskennellyt monien tunnetuimpien suomalaisten muusikoiden ja bändien kanssa, kuten vaikkapa HIMin, Lordin, Chisun ja Antti Tuiskun.

Sanna Leino pitää suosittua Stressitohtori-blogia ja on juuri julkaissut samannimisen kirjan. 10X Finland Podcastissa pohditaan yleensä teknologisia ja muita murroksia ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Jyri Kosola on upseeri ja insinööri. Puolustusvoimien tutkimusjohtajana työskentelevä insinöörieversti Kosola päätti tulevan ammattinsa jo kuusivuotiaana ja on sittemmin viettänyt yli 30 vuotta sotatekniikan parissa. Mikään elämänalue ei enää säästy disruptiolta, ei myöskään vihollisuuksien ylläpito, joko erilaisten konfliktien tai varsinaisen taistelun muodossa.

Mika Airaksela johtaa Rakennusliike Reposta, joka on Suomen suurimpia asuntorakentajia, energiatehokkaan rakentamisen edelläkävijä ja kiivas kokeilija. Ennen rakentajan uraansa Mika oli DJ, työpäivän jälkeen hän hyppää kilpa-auton rattiin. Reponen on rakentanut useita puukerrostaloja, mutta kieltäytyy vannomasta vain yhden materiaalin nimeen. Energiatehokkuus on niin paljon muutakin.

Kai Seikku on johtaja, jonka suuri julkisuus ja Google-haku tuntee miehenä, joka sai potkut makkaratehtaasta. Ammattipiireissä hän on piikiekkoyhtiö Okmeticin arvostettu toimitusjohtaja, hallitusammattilainen, mentori, neuvonantaja, visionääri ja sijoittaja – ja tänä päivänä myös Suomen johtavia Kiinan-tuntijoita.

Tomas Hedenborg on Suomen ja Euroopan tärkeimpiä teknologiavaikuttajia, vaikka suuri julkisuus ei häntä tunne. Hän on elämässään uuden alussa, sillä hän on juuri päättänyt työnsä teollisuusautomaatiota tekevän Fastemsin johtajana sekä Euroopan teknologiayritysten kattojärjestön Orgalimin presidenttinä.

Anna Hyrske pysähtyi 19 vuotta sitten kysymään työnantajaltaan, onko sijoittaminen aseteollisuuteen oikein. Kukaan ei oikein tiennyt, ja sen seurauksena Anna lähti tutkimusretkelle, joka on tehnyt hänestä Ilmarisen vastuullisen sjoittamisen johtajan.

Jari Ehrnrooth on 10X Finland Podcastin kaikkien aikojen kuunnelluin vieras. Kolme vuotta sitten hän oli juuri julkaissut kirjan Hyvintoimintayhteiskunta ja puhuimme itsekurista. Nyt häneltä on juuri ilmestynyt teos Kymmenen vaatimusta vapaalle ihmiselle ja se on hyvä syy palata 10X-mikrofonien ääreen.

Pauli Kopu johtaa videotuotantoyhtiö Klokia ja on yksi Slushin ja Tubeconin alkuperäisistä taustavoimista. Vuonna 2012 hänet palkittiin Cannesissa maailman lupaavimpana nuorena tuottajana.

Markku Mäkeläinen on korkeimmalle Piilaakson hierarkiassa tähän mennessä yltänyt suomalainen. Hän johti viiden vuoden ajan Facebookin kumppaniyhteistyötä, mutta palasi hiljattain Suomeen rakentamaan maan ja pääomasijoitusyhtiö Nexit Venturesin ensimmäistä todellista kasvurahastoa

Marko Röhr johtaa perustamaansa elokuvatuotantoyhtiötä Matila Röhr Productionsia, joka tunnetaan mm. Röllistä, Rukajärven tiestä, Vedenlaisesta Islannista ja Metsän tarinasta. Yhtiöstä on vuosien saatossa kasvanut kansainvälisesti ihailtu arktisten vedenalaisten elokuvien ja pohjoisten luontoelokuvien erikoistalo.

Lucy Thomas oli BBC:n televisiotuottaja Brysselissä, joka alkoi ihmetellä, miksi käytännöllisesti katsoen kaikissa muissa EU:n jäsenmaissa raportoitiin unionin asioista melko kiihkottomasti, mutta Britanniassa vihamielisesti.

Thomas Noreila järjesti joitakin vuosia sitten Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimmän hyväntekeväisyyskonsertin, Live Aid Uusi Lastensairaala 2017 -tapahtuman, joka tehtiin ilman rahaa, mutta jolla kerättiin yli kaksi miljoonaa euroa uudelle sairaalalle.

Perttu Pölönen on säveltäjä, keksijä, puhuja, nörtti, yrittäjä, ajattelija ja milleniaali. 15-vuotiaana hän halusi Sibeliukseksi, mutta koska musiikin teoria oli hankalaa, hän hakkeroi sen ja keksi Sävelkellon ja uudisti musiikin opetuksen.

Annu Nieminen on insinööri, joka johtaa perustamaansa The Upright Projectia, jonka tarkoitus on vaikuttaa koko maailman kulutustottumuksiin, sijoituspäätöksiin ja tuotantotapoihin.

Marko Yrjövuori on taekwondon mustavyö, skeleton-kelkkailumestari ja urheiluhieroja, joka toteutti Amerikan-unelmansa. Hän on työskennellyt sekä Los Angeles Kings -jääkiekkojoukkueen että Los Angeles Lakers -koripallojoukkueen hierojana ja iskenyt kätensä niin Tony Halmeeseen, Kobe Bryantiin kuin Michelle Pfeifferiinkin.

Teemu Arina on Suomen tunnetuin biohakkeri, mutta myös sarjayrittäjä, joka perusti ensimmäisen firmansa jo lukiolaisena. Hän on oman tiensä kulkija, joka harvoin hyväksyy todellisuuden sellaisena kuin se annetaan, vaan keksii keinon hakkeroida sen mielenkiintoisemmaksi ja toimivammaksi.

Jussi Aho johtaa Fira-konsernia, joka on nopeasti ampaissut pienestä betonirakentajasta keskisuureksi ja todennäköisesti Suomen innovatiivisimmaksi rakennusalan yritykseksi. Suuri yleisö tuntee Firan kahden viikon putkiremontista, mutta suurin potentiaali yhtiössä kätkeytyy sen sisäisiin startuppeihin, joissa kehitellää kansainvälisesti skaalautuvia palveluita.

Henri Alén oli ensin töissä Suomen perinteisissä ykköravintoloissa, Palacessa ja Savoyssa ja alkoi sitten itse perustaa maan puhutuimpia ja rakastetuimpia uusia ravintoloita. Miten syntyivät Muru, Finnjävel ja viimeisimpänä Ultima? Entä mitä vaadittiiin, että hänestä tuli Suomen suosituimpiin ja kansainvälisimpiin kuuluva TV-kokki?

Lauri ja Anni Vuohensilta murskaavat viikottain hydraulisella puristimella mitä omituisinta tavaraa ja nauraa rätkättävät päälle. YouTube-kanava Hydraulic Press Channelilla, jota tehdään tamperelaisessa konepajassa, on 1,9 miljoonaa tilaajaa ja se on kerännyt 270 miljoonaa katselua.

Ilkka Lavas on sarjayrittäjä, joka perusti ensimmäisen bisneksensä 17-vuotiaana ja johtaa nyt kansainvälisesti kasvavaa ja menestyvää yritysryhmää. Tunnetuimpia hänen noin kahdestakymmenestä firmastaan ovat City Digital ja EatAndTheCity. Hiljattain Red Herring valitsi EatAndTheCityn sadan innovatiivisimman eurooppalaisen yrityksen joukkoon.

Inna-Pirjetta Lahti johtaa perustamaansa vaikuttajamarkkinointifestivaalia PINGiä, joka on lajissaa Pohjoismaiden suurin. Tässä podccastissa puhumme paljon vaikuttajamarkkinoinnista, joka tarkoittaa yksityisten ihmisten keräämien yleisöjen valjastamista kaupalliseen viestintään.

Alf Rehn on juuri julkaissut kirjan johtamisesta ja sen loputtomasta ristiriiitaisuudesta. Johtajan pitäisi sekä onnistua että epäonnistua, olla nopea ja hidas, olla järkevä ja tunteellinen, olla miehekäs ja naisellinen, rikkoa ja asettaa rajoja ja niin edelleen

Peter Vesterbacka on Rovion jälkeen keskittynyt kasvattamaan Suomen kansantuotetta. Se on aivan tarjottimella, koska Suomen maantieteellinen sijainti on ylivoimainen, Helsinki Euraasian sydämessä ja Suomen kieli aika helppoa kuten Kiinankin.

Sampo Hietanen on MaaS-konseptin eli liikkumisen palvelullistumisen isä ja Maas Global, jota hän johtaa, on maailman ensimmäinen liikkumisen operaattori.

Ulla Nord johtaa Me-säätiötä, jonka Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja perustivat pari vuotta sitten vaurastuttuaan Supercell-kaupoilla. Säätiön tarkoitus on poistaa lasten ja nuorten syrjäytyminen Suomesta vuoteen 2050 mennessä.

Hannu Koistinen on Suomen suurimpiin kuuluvan soitintehtaan Koistinen Kanteleen toimitusjohtaja. Nuorena opiskelijana hänessä heräsi visio siitä, kuinka Suomen kansallissoitin raahataan museosta nykyaikaikaan.

Henrietta Kekäläinen hyppäsi hiljattain lentokoneesta ja pitchasi matkalla maahan yritystään Carbo Culturea. Miten ihminen, joka heti lukion jälkeen lähti Intiaan, koska ei jaksanut länsimaista meininkiä, päätyi kasvuyrittäjäksi Kaliforniaan?

Pekka Nuikin seikkailut laatuviinien parissa alkoivat valokuvaaja Richard Avedonin studiolta, jossa hän yhdessä Avedonin ja Mick Jaggerin kanssa maistoi Wine Spectator -lehden valitsemaa maailman parasta viiniä. Hiljalleen Pekka – valokuvaus- ja mainostoimistotyön ohessa – opiskeli viinikaupan, -sijoittamisen ja keräilyn salat.

Tässä podcastissa sukellamme varhaisen vaiheen rahoituksen yksityiskohtiin ja kuljemme läpi kasvuyrityksen perustamisen tärkeimmät alkuaskeleet.

Jyrki Sukula on Suomen tunnetuin tv-kokki ja viinitilallinen. Hän on elänyt ja työskennellyt läpi suomalaisen ruokakulttuurin rajun muutoksen viimeisten 30 vuoden aikana. Miltä se näytti sisältäpäin? Entä mitä vielä pitäisi tapahtua?

Kari Korkman johtaa perustamaansa Helsinki Design Weekiä, joka on pohjoismaiden suurin muotoilutapahtuma. Hän on myös kansainvälisen World Design Weeks -verkoston johtaja. Kaiken takana on miehen syvä kiinnostus estetiikkaan sekä halu tehdä suomalaisesta muotoilusta taas se kansallinen voimavara, joka se muinoin oli.

Ulla-Maaria Engeström perusti kahdeksan vuotta sitten verkkopalvelu ThingLinkin, joka lisää valokuviin vuorovaikutteisen lisäinformaatiota sisältävän kerroksen. Nyt palvelulla on miljoonia sisällöntuottajia ja kymmeniä miljoonia käyttäjiä. Merkittävin yksittäinen ryhmä ovat yhdysvaltalaiset opettajat ja oppilaat.

Marianne Vikkula on startup-tapahtuma Slushin toimitusjohtaja ja entinen MM-tason joukkuevoimistelija. Hän aloitti vapaaehtoisena Slushin tulipalotiimissä ja eteni vauhdilla koko organisaation johtoon. Mistä palikoista Mariannen rakettinousu rakentui ja mitä siitä voi oppia?

Vertti Kiven perustama sisustussuunnitelutoimisto dSign on noussut Suomen suurimmaksi ja kasvaa nyt kansainvälisesti.

Kristian Saarikorpi on kultaseppämestari, joka etsii käsityöläisyyden ja modernin teknologian liittoa. Hän on myös sarjayrittäjä, joka ponnistaa Fiskarsin ruukista kansainväliseksi toimijaksi.

Jani Leinonen varasti ja mestasi Ronald McDonaldin, avasi taiteen supermarketin ja perusti Tottelemattomuuskoulun.

Indrek Kaselan luokkatoverit perustivat Skypen. Itse hän on ollut aktiivisesti mukana jo kolmessa vallankumouksessa. Ensimmäinen oli Viron itsenäistyminen, toinen tapahtui kun hän 25-vuotiaana investointipankkiirina yksityisti Viron suurimpia valtionyhtiötä.

Mårten Mickos tunnetaan toimitusjohtajuudesta MySQL:ssa, jonka tietokantoja käyttävät niin Google, Facebook kuin NASAkin ja joka myytiin Sun Microsystemsille miljardilla dollarilla.

Petteri Lahtela johtaa yhtä Suomen mielenkiintoisimmista terveysteknologian startupeista. Oura on Oulussa tehty design-sormus ja tarkkuusinstrumentti, joka auttaa käyttäjäänsä yhdistämään äärimmäisen suorituskyvyn ja tasapainoisen, terveen elämän.

Emilia Lahti tekee väitöskirjaa sisusta ja aikoo juosta 2400 kilometriä Uuden Seelannin halki herättääkseen keskustelua aiheesta, joka on hänelle sekä henkilökohtainen trauma että maailmanlaajuinen missio.

Tässä podcastissa kuljemme Kaisan matkassa läpi legendaarisen Havaijin Ironman -kisan, johon Kaisa Lehtonen oli valmistautunut miltei koko elämänsä.

Liisa Suvikumpu ja Tuomas Heikkilä ovat historiantutkijoita, pariskunta ja mukana monessa. Työkseen Liisa johtaa Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukuntaa, Tuomas puolestaan Suomen instituuttia Villa Lantea Roomassa.

Timo Nisula omistaa 111-vuotiaan Kouvolan lakritsin, joka tekee maan parasta lakua. Hän on päättänyt tehdä siitä gourmet-tuotteen, design-tuotteen ja kansainvälisen menestystarinan.

Ville Tolvanen on twiitannut kohta seitsemänkymmentä tuhatta kertaa, kirjoittanut tuhat blogia, saanut 1,4 miljoonaa sivulatausta ja perustanut digitaalisen heimon.

Tuuli ja Kivi Sotamaa ovat sisko ja veli, design-tiimi ja yhtiökumppanit. Heidän tuoreimpia suuria töitään ovat huippuravintola Finnjävelin koko esineistö sekä Fazerin Vierailukeskus Vantaalla, josta on tullut räjähtävän suosittu.
.avif)