Great Blog / Jaakko Tapaninen

Mitä opin median hunajapurkilla

By 19.4.2016Yleistä

Pari viikkoa sitten Helsingissä järjestetty Media Honeypot oli menestys, mutta herätti kivuliaita kysymyksiä. Mitä mediastartup-tapahtuman moderaattorina toimiminen opetti minulle?

Honeypotin idea oli olla kuin Slush, mutta vain medialle. Paikalle ravintola Circukseen oli kutsuttu parikymmentä keynote-puhujaa, reilut kahdeksankymmentä suurten, ennen kaikkea eurooppalaisten mediayhtiöiden jonkin asteista johtajaa, joitakin riskisijoittajia ja hakemusten perusteella valitut kahdeksankymmentä startuppia esittelemään tekemisiään ja tapaamaan mediayhtiöitä. Idean isä on MTV:n toimitusjohtajana jonkin aikaa sitten lopettanut ikuinen myyntimies Heikki Rotko ja tapahtuman toteutti Arctic Startupin mainio tiimi Dmitri Sarlen johdolla. Sarle muuten on varsinainen networking ninja, joka opetti muun muassa kolmen taskun käyntikorttitekniikan: yhdessä omat, toisessa ne joihin ollaan yhteydessä, kolmannessa ne jotka heitetään roskiin heti tapahtuman jälkeen. Sille, kuinka monta hyvää korttia kerätään, pitää olla selvä määrällinen tavoite.

Haastateltuani, esiteltyäni, kuunneltuani ja keskustelutettuani enemmistön tilaisuuden suurista mediayhtiöistä, mieleen jäi ainakin seuraavaa:

1. Vain ostamalla voitat
Moni perinteinen mediayhtiö katsoo maailmaa edelleen sisältä ulos. Meillä on nämä ihmiset, nämä brändit ja nämä kanavat. Miten me organisoimme tämän kaiken menestyäksemme digitaalisessa maailmassa? Tyly uutinen on, että suurimmassa osassa tapauksista tämä on väärä kysymys. Oikea kysymys on: miten asiakkaamme nykyisin elävät ja miten voimme olla avuksi siellä, missä heiltä löytyy maksuhalukkuutta. Maisema ja elämä muuttuvat niin nopeasti, että vain hyvin harvoin perinteisiä brändejä voi enää jenkata uuteen aikaan sopiviksi. Tärkeimmäksi strategiaksi jää viisas uusien yritysten ostaminen. Pohjoismaissa norjalainen Schibstedt (mm. Tori.fi) on vaikuttava esimerkki taitavasta ostamisesta, Saksassa Axl Springer (mm. Businessinsider.com) on kasvanut yritysostoilla maailmanluokkaan ja Yhdysvalloissa perinteikäs Disney (mm. Pixar, Maker Studios) on onnistunut pitämään itsensä ikinuorena myöhäisen vaiheen suurinvestoinneillaan.

2. Vain kansainvälistymällä voitat
Digitaalisuus tarkoittaa rajattomuutta. Koska se on sitä yleisöille, sen on oltava sitä myös yhtiöille. Uudet yleisöt, kuten vaikka tällä hetkellä räjähdysmäisesti kasvava eSports-seuraajat (tietokonepelien ammattipelaajien ja lajin fanien yhteisöt), rakentuvat kiinnostusten, eivät enää kielen ja maantieteen ympärille. Kansallistenkin palvelujen on jatkossa oltava vahvasti kansainvälisesti verkottuneita. Ultrapaikallista sisältöäkin tulee aina olemaan, mutta kun se hoituu blogeilla ja Facebook-ryhmillä, suuryhtiöille jää siivua kovin vähän.

3. Saksassa tapahtuu
Ehdottomasti kiinnostavin, ystävällisin ja fiksuin osanotto tapahtumaan tuli Saksasta. Saattaa olla, että suomalainen epämuodollisuus toi usein varsin hierarkkisista saksalaisista parhaat puolet esiin, mutta paneeleissa saksalaisilta sai usein näkemyksellisimmät kannanotot, kahdenkeskisissä keskusteluissa he vakuuttivat energiallaan, nopeudellaan ja kansainvälisellä otteellaan, ja tapahtuman diilihuoneessa he pitivät vauhtia yllä.

4. Startuppien kanssa työskentely on taidetta
Periaatteessa startupin kasvupolun idea alkaa olla jo melko vakiintunut: ydintiimi, siemenrahoitus, prototyyppi, enkelirahoitus, valuaatio, A-kierros, B-kierros… ja niin edelleen. Käytännössä rahoitus, omistus ja yhteistyökuviot ovat kuitenkin tapauskohtaista taidetta, niin kuin yrityksen kasvattaminen aina on. Jotkut startupit syntyvät rahastamaan, jotkut muuttamaan maailmaa, monet eivät tiedä mitä ovat tekemässä. Jotkut rahoittajat haluavat rikastua nopeasti, jotkut omistaa pitkäjänteisesti, jotkut läähättävät niskaan, jotkut valmentavat kärsivällisesti. Ja instrumentteja on monia: omistusta, optioita, lainaa,  joukkorahoitusta, royaltypohjaisia malleja ja niin edelleen. Ehkä kaikkein eniten vaihtelevat kuitenkin suuryhtiöiden tavat lähestyä omistamista: jotkut ostavat tuotekehitysyksikön, jotkut ostavat itselleen haastajan, jotkut uutta kulttuuria, jotkut kansainvälistymistä, jotkut uusia yleisöjä. Jotkut himoavat enemmistöä ja haluavat nielaista, jotkut haluavat vähemmistöllä varmistaa yhtiön kasvuhalut tai avata yhteistyön muiden talojen kanssa. Ydinoppi on, että aina kuin on kysymys rahoitus- ja yhteistyömalleista, mieti vielä. Vaihtoehtoja on valtavasti.

5. Suomi vetää vakavaksi
Siinä missä saksalaiset mediatalot vakuuttivat läsnäolollaan, suomalaiset loistivat poissaolollaan. Vain muutamalla yhtiöllä oli muutama edustaja ja näistäkin vain harva oli aidosti aktiivinen startuppien parissa. Suomalaisyhtiöiden ylimmästä johdosta kuultiin vain Sanomien Susan Duinhovenia (kuvassa), mistä sinänsä syvä kumarrus Duinhovenille, joka valitsi Honeypotin ensimmäisen julkisen esiintymisensä alustaksi Suomessa. Yhtä surullista kuin se, että suomalaisyhtiöllä ei ole uteliaisuutta etsiä kasvua, on se, että edes oman maan kasvuyritykset eivät ole kovin kiinnostuneita niistä. ”Jumalankiitos, että suomalaisfirmat eivät tulleet tänne pilaamaan tunnelmaa”, totesi yksikin mediastartup-yrittäjä Circuksen baarissa.

Tosiasiassa suuret ja uudet tarvitsevat toisiaan. Pienillä on nopeus ja tuntuma markkinaan, suurilla on skaala ja prosessit. Nämä oikein yhdistämällä syntyy vauhtia ja vaikuttavuutta. Media Honeypotin kaltaisia tilaisuuksia tarvitaan, jotta näitä tarpeellisia yhdistelmiä voi syntyä. Nyt järjestetty ensimmäinen, vajaan 300 ihmisen tapahtuma oli onnistunut prototyyppi. Palaute oli innostunutta ja organisaattori Arctic Startup hakee tapahtumalle tietenkin kasvua. Se vaan ei taida asua Suomessa. Saksa voisi olla aika hyvä veikkaus seuraavaksi pitopaikaksi.

Leave a Reply